Uuteen nousuun

Hautajaiset olivat ja menivät.  Miehen puolen sukulaisen hautajaiset menivät yllättävän hyvin, vaikka olivat kestoltaan melko pitkät. Liuta serkkuja oli paikalla myös ja uskon heidän seuransa auttaneen siinä, että omat muksumme pysyivät pöksyissään. Varsinkin vanhemmista serkuista oli suunnaton apu, koska he ovat suorastaan esikuvia nuoremmilleen. Serkkujen tapaamista meillä myös odotetaan paljon ja on ihanaa, että serkkuja löytyy kummankin vanhemman suvun puolelta. Todella toivon, että jo teini-ikää lähestyvät serkut eivät koe nuorempiaan taakkana ja yhteys serkkuihin säilyy.

Oman mummoni hautajaiset olivat kahden viikon kuluttua edellisistä hautajaisista. Lomalle suunniteltu kylpyläreissu peruuntui hautajaisten takia ja oma talviloma meni surullisissa merkeissä.

Ensimmäisen lomapäivän iltana Hilu kaatui kylpyhuoneessa päänsä lyöden. Alkuun vointi oli hyvä, mutta pian hän alkoi rajusti oksentaa. Siinä vaiheessa totesimme parhaaksi lähteä päivystykseen näytille, vaikka alkuun olinkin sitä mieltä, että commotioseurannan voi toteuttaa kotonakin.

Onneksi lähdimme, sillä matkalla Hilu nukahti eikä häntä meinannut saada hereille. Ravistelin kunnolla ja puhalsin ilmaa kasvoille ja muutaman kerran läpsäisin poskelle. Vasta kirpeä pakkasilma sai Hilun vähän avaamaan silmiään, mutta pian hän nukahti uudelleen. Tyttöä herätellessä alkoi oma sydänkin jo tykyttämään melko tavalla. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja aivotärähdyksellä selvittiin ja päästiin kotiin reilu 6h tapahtuneesta ja kotiseurannalla jatkettiin yö.

Seuraavana päivänä väsyneiden aivojeni oli alkuun vaikea tavoittaa viestiä, jonka sain. Vaarini oli nukkunut ikiuneen, vain kaksi päivää ennen vaimonsa, mummoni hautajaisia. Kunto meni nopeasti huonompaan mummon kuoleman jälkeen, ja olen vakuuttunut, että sydämen särkymisellä on oma osuutensa. Onnellisten sattumusten summana vaarini siunaus saatiin järjestettyä samaan aikaan mummon kanssa. Kaksi arkkua yhden sijaan ja tuplahautajaiset. Uusi kokemus sekin. Hautajaisissa oli toisaalta hyvin lohdullista ajatella, että elettyään hyvin pitkän ajan yhdessä he pääsivät täältä yhdessä lähtemäänkin. Yli 90 vuotta ikää molemmilla ja saivat elää loppuun saakka yhdessä ja lähes viimeiseen saakka omassa kodissa. Siunattu aviolittoon ja 68,5 vuotta myöhemmin yhdessä haudan lepoon. Siinä on meille tavoitetta.

Vapaat viikonloput ja loma menivät alkuvuonna siis surullisissa merkeissä, mutta jospa tästä eteenpäin olisi tasaisempaa. Kaikki isovanhemmat on nyt hyvästelty.

Lasten talvilomalla pääsin vapaapäivänä piipahtamaam Muumimaailmassa ja nyt edessä peruuntunut kylpyläreissu poikien kanssa, Hilu jäi hoitoon tällä kertaa. Mukavista reissuista lisää seuraavassa päivityksessä pian :)