Vuorotöistä

Viime tekstissä kirjoitin vuorotyön hyvästä puolesta eli pitkistä vapaista. Mutta onhan sillä tosiaan huonotkin puolensa. Saadaakseen pitkiä vapaita on luonnollisesti tehtävä paljon töitä, jolloin osa pitkistä vapaista menee myös töistä palautumiseen. On aivan eri asia tehdä viisi päivää töitä ma-pe klo 8-16 tai la-ke, niin että päiviin mahtuu pitkää päivää, aamuvuoroa ja iltavuoroa. Töistä ei ehdi palautua laisinkaan, jos pitkän päivän jälkeen on kotona klo 22 ja aamulla taas lähdettävä klo 6.30. Osalla vuorotyöläisistä iltavuoron ja aamuvuoron välillä on vielä vähemmän vapaata ja työmatkat päälle. Jossain välissä pitäisi syödä, käydä suihkussa, pakata seuraavan päivän eväät, keskustella ehkä puolison kanssa..Lapsia on turha kuvitella näkevänsä.

Vuorotyö on toki valinta. Toisaalta lapsia saattaa nähdä enemmän kuin toimistotyöaikaa tekevä, toisaalta taas vähemmän. Arkisin on mahdollista pitää lapset kotona päivähoidosta ja jos toisella vanhemmista on viikonloppu vapaa, tulee lapsille vähemmän aikaa päivähoidossa.

Mutta. Minulla on ollut iltavuoroja paljon ja iltavuoroon lähden juuri silloin, kun Muru pääsee koulusta. Enkä näe häntä yhtään. Ennen iltavuoroa on saattanu olla pitkä päivä, joten silloinkaan en näe. Pahimmillaan on pitkä, ilta ja aamu, jolloin menee melkoinen aika näkemättä lapsia. Onneksi näen Hilua ja Huliota edes vähän enemmän...Ja jos töissä on kiire, niin kuin meillä valitettavan usein on, aamuvuorosta tullessa olen todella väsynyt, mutta lasten kanssa on ilta jaksettava. Ja ensimmäinen vapaa menee ihmisrauniona kiukutellessa, kun väsyttää.

Sitten se muu sosiaalinen elämä. Silloin, kun itsellä on vapaata, on ystävillä töitä. Vapaita viikonloppuja on yksi kolmessa viikossa, joten sen mielellään pyhittää perheelle. Missähän välissä ystäviä näkee. Julkinen pahoittelu kaikille, että olen nuiva ihminen.

Mutta! Toisinaan ystäviä ehtii näkemään ja silloin heitä ja aikaa todella arvostaa. Tykkään silti vuorotöistä! En niitä vaihtaisi pois ilman pakottavia perhesyitä. Kaksivuorotyöhön ehkä, yöt eivät niin mieleeni ole. Arkivapaat ja pitkät vapaat vievät voiton!

Tässä muutamana vapaana puuhastelin synttärikakun, johon toiveena oli jotain Pokemoniin liittyvää. Leipomimen on hurjan mukavaa ja rentouttavaa, vaikka aina kiroankin, kun omat taidot eivät todellakaan riitä korkealentoisiin suunnitelmiin. Leipoessa saa keskittyä aivan omiin juttuihin ja yleensä lapsetkin pyörivät mukana auttaen ja "auttaen". Vielä kun tuo mies arvostaisi ja uskoisi, että mesoamisesta huolimatta leipominen rentouttaa ja on melkein harrastus.

Tänään ahkeroimme taloyhtiön talkoissa ja kannustan kaikkia aktivoitumaan taloyhtiön talkoissa! Ei se piha itsestään siistiydy, vaikka huoltoyhtiö osansa tekeekin. Muru ja Hilu puuhasivat mukana, mutta Hulio ahkeroi mummon mökillä, mihin pääsi hellään hoivaan ja tokihan meillä on rauhallisempaa ollut vain kahden lapsen kanssa! Huomenna Hulio tulee meitä taas ilahduttamaan eikä äidin tarvitse ikävöidä :)

Vapaat tuli....ja.ne meni

Vuorotyön paras puoli on pitkät vapaat. Tai se, kun itse lähdet aamulla klo 8 kotimatkalle muiden kiirehtiessä töihin.

Jäin juuri yövuorosta neljän päivän vapaalle viime viikolla ja kyllähän siinä pääsee irtautumaan eri tavalla töistä. Vapaapäivinä voi keskittyä leikkiin hiekkalaatikolla tai sopia kaikenmaailman tärkeitä tapaamisia.

Viime viikolla olimme taas Murun asioiden tiimoilta tapaamisessa. Kävimme läpi kuulumisia ja toipumista leikkauksesta. Muru oli tapaamisessa oma ihana itsensä, onneksi. Saimme vahvistusta oikeastaan omalle mutu-filikselle, että tässä ehkä nyt on jotain muutakin tosiaan kuin leikkauksen aiheuttama turhautuminen. Asian selvittelyä jatketaan ensi vuoden puolella, jotta annetaan aikaa Murulle ja voidaan ehkä arvioida, onko leikkaukselle ollut vaikutusta esim.tarkkaavaisuuteen.

Murulla on koulussa ollut taas vähän hankalaa. Kiroilua, karkaamista, uhmaa, you name it. Asiasta on keskusteltu lapsen kanssa paljon ja mietitty ammattilaisten kanssa, kuinka käytökseen vaikuttaa.  Onneksi tänään saimme kuulla, että keskustelulla on ollut edes jotain vaikutusta. Mutta myrskyisää on. Todella myrskyisää.

Viikonloppuna oli paljon ohjelmaa ja puuhaa, koska juhlimme Hilun ja Hulion synttäreitä kahtena päivänä ja aktiviteettiä oli melkoisen paljon. Varsinkin Hulio ja Muru laittoivat esitysvaihteen päällä ja vipinää riitti.

Vapailta olikin hyvä palata töihin pitkään päivään eli tehdä 13,5h töitä. Töissä päivä oli melkoisen kaoottinen ja nyt todella väsyttää. Kesken päivän lisätykytyksiä aiheutti, kun Muru oli kaatunut koulussa kaverin juostessa päin. Isä haki koulusta kesken päivän lääkäriin, ja nyt on otsassa liimattu reilun sentin mittainen syvä haava. Päivän kruunaa ylityöt, Kampissa "saatanaa" kovaan ääneen huutava mies ja bussissa itsekseen jupiseva hobitti. 

Syyskuun puuhia

Hupsista vaan, syyskuu meni jo! Työt rullaavat jo siihen malliin, että ei muista poissa olleensakan. Paitsi siitä, ettei osaa mitään...

Muru on kotiutunut kouluun, jos näin voi sanoa. Tällä viikolla tuli viesti, että Muru ja toinen lapsi olivat käyttäytyneet todella huonosti opettajan sijaista kohtaan ja Muru oli juoksennellut käytävillä. Aika kova keskustelu käytiin käytöksestä ja turvallisuudesta koulussa. Opettaja suhtautui hyvin ja asia saatiin käsiteltyä onneksi, mutta kyllä korvia kuumotti.  Ei tarvinnut montaa viikkoa koulussa olla, kun pöllöily alkoi. Hyvin Muru on päässyt luokkaan sisälle ja eilen hän oli jo luokkalaisen synttärijuhlissa! Taksimatkatkin ovat onneksi sujuneet hyvin, ainakin toistaiseksi...

Käväisimme tässä yksi ilta Lastenklinikan päivystyksessä...Muru juoksi koirapuistossa (kiellosta huolimatta) ja toinen koirista juoksi suoraan polvitaipeisiin sillä seurauksella, että Muru kaatui kyljen kautta maahan pään kolauttaen. Onneksi alkoi heti itkemään ja päälle ei näkynyt kuin punoitusta. Muru valitti kuitenkin päänsärkyä, joten olihan pää lähdettävä tarkistuttamaan. Olinkin ehtinyt lähteä Meilahdesta 1,5h aiemmin, kun olinkin siellä taas...Kaatumisesta selvittiin päänsäryllä ja pienellä kuhmulla, mutta muuten kunnossa. Pää siis todellakin kestää kaatumisen omalta korkeudelta, kuten meille sanottiin. Näin vähän tapahtuneen jälkeen toista Murun leikannutta kirurgia töissä ja kerroin tapahtuneesta. Hän sanoi, ettei muista kertaakaan käyneen niin, että "rakenne" olisi pettänyt leikkauksen jälkeen. Onneksi niin ei käynyt nytkään.

Tänään olin lasten ja toisen koiran kanssa Pokemonjahdissa Suomenlinnassa. Tai ehkä itse lähinnä jahtasin Huliota, Muru pelasi minun puhelimellani Pokemonia. Hulio  näytti taas tänään kunnolla uhmakasta puoltaan ja oli aika vauhdikas reissu. Välillä sujui todella hienosti, mutta sitten taas Muru ja Hulio kiipeilivät ilman lupaa muureilla... Hilu istui tyytyväisenä rattaissa ja mutusti pannukakkua .

Hurjan paljon perheitä, teinejä ja aikuisia peli oli paikalle houkutellut. Oli hauskaa, kun menomatkalla lautassa muutama n.10v poika alkoi juttelemaan meille Pokemonista ja neuvoi minua. Tuli aika täti-fiilis!

Huomenna on Hilun 2v. synttärit ja tulee meille tuon ukon kanssa 7v avioliittoa täyteen. Hiluhan syntyi meille hääpäivälahjaksi 2 vuotta sitten, mutta se on sitten eri tarina se ;)