Uuteen nousuun

Hautajaiset olivat ja menivät.  Miehen puolen sukulaisen hautajaiset menivät yllättävän hyvin, vaikka olivat kestoltaan melko pitkät. Liuta serkkuja oli paikalla myös ja uskon heidän seuransa auttaneen siinä, että omat muksumme pysyivät pöksyissään. Varsinkin vanhemmista serkuista oli suunnaton apu, koska he ovat suorastaan esikuvia nuoremmilleen. Serkkujen tapaamista meillä myös odotetaan paljon ja on ihanaa, että serkkuja löytyy kummankin vanhemman suvun puolelta. Todella toivon, että jo teini-ikää lähestyvät serkut eivät koe nuorempiaan taakkana ja yhteys serkkuihin säilyy.

Oman mummoni hautajaiset olivat kahden viikon kuluttua edellisistä hautajaisista. Lomalle suunniteltu kylpyläreissu peruuntui hautajaisten takia ja oma talviloma meni surullisissa merkeissä.

Ensimmäisen lomapäivän iltana Hilu kaatui kylpyhuoneessa päänsä lyöden. Alkuun vointi oli hyvä, mutta pian hän alkoi rajusti oksentaa. Siinä vaiheessa totesimme parhaaksi lähteä päivystykseen näytille, vaikka alkuun olinkin sitä mieltä, että commotioseurannan voi toteuttaa kotonakin.

Onneksi lähdimme, sillä matkalla Hilu nukahti eikä häntä meinannut saada hereille. Ravistelin kunnolla ja puhalsin ilmaa kasvoille ja muutaman kerran läpsäisin poskelle. Vasta kirpeä pakkasilma sai Hilun vähän avaamaan silmiään, mutta pian hän nukahti uudelleen. Tyttöä herätellessä alkoi oma sydänkin jo tykyttämään melko tavalla. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja aivotärähdyksellä selvittiin ja päästiin kotiin reilu 6h tapahtuneesta ja kotiseurannalla jatkettiin yö.

Seuraavana päivänä väsyneiden aivojeni oli alkuun vaikea tavoittaa viestiä, jonka sain. Vaarini oli nukkunut ikiuneen, vain kaksi päivää ennen vaimonsa, mummoni hautajaisia. Kunto meni nopeasti huonompaan mummon kuoleman jälkeen, ja olen vakuuttunut, että sydämen särkymisellä on oma osuutensa. Onnellisten sattumusten summana vaarini siunaus saatiin järjestettyä samaan aikaan mummon kanssa. Kaksi arkkua yhden sijaan ja tuplahautajaiset. Uusi kokemus sekin. Hautajaisissa oli toisaalta hyvin lohdullista ajatella, että elettyään hyvin pitkän ajan yhdessä he pääsivät täältä yhdessä lähtemäänkin. Yli 90 vuotta ikää molemmilla ja saivat elää loppuun saakka yhdessä ja lähes viimeiseen saakka omassa kodissa. Siunattu aviolittoon ja 68,5 vuotta myöhemmin yhdessä haudan lepoon. Siinä on meille tavoitetta.

Vapaat viikonloput ja loma menivät alkuvuonna siis surullisissa merkeissä, mutta jospa tästä eteenpäin olisi tasaisempaa. Kaikki isovanhemmat on nyt hyvästelty.

Lasten talvilomalla pääsin vapaapäivänä piipahtamaam Muumimaailmassa ja nyt edessä peruuntunut kylpyläreissu poikien kanssa, Hilu jäi hoitoon tällä kertaa. Mukavista reissuista lisää seuraavassa päivityksessä pian :)

Kolmet hautajaiset ja yhdet häät

Viime vuonna kesällä saimme kunnian olla häissä vieraina. Ihanat kesähäät ja lapsetkin jopa melkein käyttäytyivät, mitä nyt ampiaiset meinasivat olla ylitsepääsemätön ongelma Murulle.

Mutta hieman ennen joulua sattui niin kurjasti, että isänäitini menehtyi. Yllätyksenä asia ei sinällään tullut, koska hän oli hyvin syvästi dementoitunut ollut jo pitkään ja hiipunut hiljalleen, mutta ainahan tuollaiset uutiset pysäyttävät. Itse satuin tiedon saadessani olla töissä aloittamassa pitkää päivää ja kesti hetken koota taas työminä kasaan. Kiitos tsemppaaville työkavereille tästä.

Hautajaiset olivat joulun jälkeen ja melkoista häsellystä kirkossa. Hulio istui mallikelpoisen nätisti penkillä ja Hilukin melko siivosti ikäänsä nähden, mutta Muru. Alkuun hän kyseli arkusta, kukista ja uruista ym, mutta sitten kiehui yli. Muru pulisi jatkuvasti, hyöri penkissä ja seilasi takapuolellaan pitkin penkkiä. Lopulta hän alkoi kiipeillä penkkien selkänojien yli. Kunnioituksesta muita kohtaan en voinut alkaa komentaa kovin napakasti ja äänekkäästi ja Muru taisi sen tietää ilkikurisesta ilmeestä päätellen. Koko toimitus meni itseltäni täysin ohi, mikä jäi harmittamaan. Kun arkku oli kannettu autoon, helpottui Murun käytös. Joten ehkä tilanne vain oli liian jännittävä ja pelottava, vaikka aiheesta olemme puhuneetkin usein. Ja kun Muru rauhoittui, laittoi Hulio vauhdin päälle serkkunsa kanssa. Mutta ehjinä selvittiin ja mummi saatiin saatettua viimeiselle matkalle.

Seuraavat hautajaiset jännittävät siis syystä. Jonkin aikaa, kun oli tätä vuotta eletty, menehtyi jälleen iäkäs sukulainen miehen puolelta. Tällä kertaa tapaus sattui melko yllättäen. Saadessani asiasta tiedon olin katsomassa omaa isoäitiäni, joka oli todella huonossa kunnossa. Hautajaisiin lähdemme tällä kertaa melko lailla kauemmas ja viikonloppu vierähtää reissussa. Tunteiden vuoristorataa siis odotettavissa ja nyt menemme vielä Murulle tutumman ihmisen hautajaisiin.

Neljä päivää edellisten suru-uutisten jälkeen sain jälleen surullisen viestin juuri lähtiessäni töistä aamulla yövuorojen jälkeen. Oma mummoni oli kuollut. Onneksi ehdin hänet hyvästellä muutama päivä aikaisemmin.  Lapsetkin pääsevät siis harjoittelemaan hautajaisetikettiä vähän liikaakin ja vielä hyvin lyhyen ajan sisällä.

Onneksi elämään kuuluu iloisempiakin asioita! Vanhempi koiramme on kuin uusi uuden kipulääkityksen ansiosta ja toivomme, että tilanne jatkuu. Nyt jaksaa Muskot taas hypätä sohvalle ja lenkkeillä!

Eilen pääsin myös katsomaan yhtä suosikkibändiäni eli Apulantaa Vanhalle Jäähallille. Keikka oli kerrassaan mainio ja biisilistalta löytyi muuta helmi suorastaan! Tuli todella tarpeeseen vapaailta!

Yhden ristiäiskakunkin kerkesin tehdä ennen vuoden vaihtumista.

Totuus lapsiperheen mökkeilystä

Mökillä on ihanaa. Luonnonrauhaa, tähtitaivas, hiljaisuutta, kynttilöitä ja takkatulen loimotusta. Pakkasta reippaasti päälle 20 astetta ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.

Kaikkea tuota koettiinkin loppiaisen mökkireissulla.  Mutta myös paljon muuta, mitä ei somessa huudella. Ensimmäinen päivä sujuikin yllä kuvatulla tavalla ja sopu lähes säilyi. Pääsimme jopa luistelemaan järven jäälle omalla rannalla ja siitä suoraan kynttilöin valaistuun saunaan. 

Hupi alkoi sillä, että toisilla koirista oli ripuli. Koiran peräpään peseminen mökillä, missä ei ole juoksevaa vettä, on oma taiteenlajinsa. Saunaa ei tietenkään oltu lämmitetty sinä päivänä, joten lämmintä vettä ei ollut siihen hätään. -22 asteessa koiran peseminen hyisellä vedellä ei ollut miellyttävä kokemus emännälle eikä koiralle. Ja tämähän toistui muutamaan kertaan...Onneksi vauvojen kosteuspyyhkeistä on myös moneen!

Puuceessä käyminen oli tietysti myös oma näytöksensä, koska sinnekin piti pukeutua ja silti ahteri meinasi jäätyä. Uh...

Ulkona oli liian kylmä ja sisällä tylsää. Luistelu oli Murun mielestä aivan tyhmää ja vaikeaa eikä luistimilla päässyt tarpeeksi kovaa. Selitä siinä sitten, että harjoitus tekee mestarin. Hulio kyllä harjoitteli maltilla ja hienosti sujuikin, mutta lukemattomilta kaatumisilta ei voinut välttyä. Hilu huusi tönkkönä toppavaatteissa tylsyyttä ja kylmyyttä ja huuto jatkui sisälläkin syystä x. Iltaisin lapset olivat jo kuuden jälkeen aivan väsyneitä ja lautapelissä tai Unossa häviäminen oli katastrofi ja aiheutti varsinkin Murulle melkoisen raivokohtauksen. Ja uutena keksintönä lapset alkoivat ärsyttää toisiaan nauramalla toisen epäonnelle. 

Viimeinen kokonainen päivä mökillä oli reissun huipennus. Syöminen ja ruokapöydässä edes suunnilleen paikallaan pysyminen oli mahdotonta molemmille pojille. Maitolasit kaatuivat ja Hilu heitteli ruokaa lattialle. Ruokailun jälkeen lähdettiin mäenlaskuun ja Murulla meni kuppi nurin. Laskeminen oli tyhmää, mäki ei liukunut tarpeeksi, liukui liikaa, Hulio oli väärässä paikassa, vanhemmat vääränlaisia, mökillä tyhmää ja mitähän vielä. Kaikki mahdolliset kirosanat raikuivat metsässä uudelleen ja uudelleen, Muru makasi hangessa ja kirkui ja toivotti vanhemmat niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Kauniisti sanottuna.  

Tätä jatkui kaksi tuntia. Annoimme Murun raivota rauhassa ja jätimme huomiotta huonon käytöksen, minkä pystyimme, mutta tavaroiden heittelystä ja muiden satuttamisesta joutui karhunhalaukseen. Tiukkaan sellaiseen.

Parhaiten Muru lopulta rauhottui, kun oli samassa tilassa kanssamme, mutta omalla tuolillaan rauhassa. Kun raivokohtaus oli ohi, oli sekä Murulta että minulta käytetty kaikki energia. Tilanne oli hyvin räjähdysherkkä nukkumaanmenoon saakka.  Siitäkin selvittiin, vaikka mieli olisi tehnyt hypätä avantoon tai juosta itse metsään karjumaan. Muuten kyllä, mutta inhoan kylmää vettä ja pimeää metsää :D

Saunajuomalla ja Unon pelaamisella illasta selvittiin, jotta aamulla voitiin herätä kaoottiseen pakkaamis- ja siivousrumbaan. Kotimatka sujuikin rattoisasti takapenkillä kahden Räyhä-Roopen välissä. Sattuneista syistä matkustan takapenkillä Hilun ja Hulion välissä ja tiivis on tunnelma. Hilu ei suostunut nukkumaan, vaan nipisteli ja raapi ja karjui väsymystään ja Hulio kiukkusi tekemisen puutetta. 

Vapaat on nyt lusittu ja työt odottavat, huomenna pitkään päivään.  Vaikka mökillä ei kovin autuasta aina olekaan, sinne mieli tekee aina, kun mahdollista. Koiratkin nauttivat olostaan, kun saavat mennä ja tulla vapaasti. 

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Huh, kun aikaa vierähtänyt! Loppuvuosi meni lievästi sanottuna vauhdilla ja viikot vain rullasivat eteenpäin. Työrintamalla oli melkoista haipakkaa ja kotona vapaat menivät palautumiseen ja lasten kanssa puuhailuun.


Takaisin kuitenkin vähän viime vuoteen. Marraskuun puolivälin tienoilla olimme kylpylässä Jyväskylässä viikonloppua viettämässä Cranio ry:n vuosikokouksen tiimoilta. Oli todella mukava nähdä muita yhdistyksen jäseniä ja hieman tutustua heihin sekä kuulla heidän elämästään. Monella oli erilaisia haasteita arjessaan ja oli mukava huomata, että haasteista voi selviytyä. Samalla sai taas uutta perspektiiviä omaan arkeen ja hieman suhteellisuudentajua. Eihän meillä nyt niin hankalaa edes olekaan.

Oli myös antoisaa, että saimme vinkkejä omaan arkeen. Aivan uusia asioita ja vinkkejä kirjoista, joita kannattaisi lukea. Nyt onkin menossa kirja, joka alun perusteella vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja tunnistan kirjasta paljon Murun käytöstä. Lapsille antoisinta reissussa oli tietenkin uudet kaverit! Pojat saivat uusia kavereita ja rohkaistuivat hienosti uima-altailla uimaan ja yrittämään kavereiden perässä. Joulupukkikin kävi iltajuhlassa näyttäytymässä ja oli ilmeisesti ollut kilttejä lapsia, kun kaikki saivat pienet lahjat...Hyviä keskusteluja saimme myös omien lasten kanssa siitä, miksi jotkut lapsista ja nuorista näyttivät ehkä hieman erilaisemmilta ja onko sillä väliä, jos joku onkin erinäköinen, erikokoinen tai erivärinen. Samalla Jyväskylän reissulla tapasimme myös ystäväperhettä ja nähtiin Muumitkin!


Koulussa Murulla oli loppuvuosi melko hankalaa. Oma opettaja oli paljon poissa ja sijaiset vaihtelivat. Muutamaan kertaan Muru joutui opettajan kanssa opettajanhuoneeseen keskustelemaan käytöksestään ja viestejä koulusta tuli usein. Oli uhmakasta käytöstä, rumaa puhetta, levottomuutta ja vaikeuksia keskittyä työhön ja ottaa vastaan ohjeita. "Ihan sama" ja "ei kiinnosta" olivat lauseita, joita kuuli usein kotona ja koulussa. Kotona tuli lisäksi taas esille voimakkaita raivokohtauksia ja kirkumista ja Muru tuntui ärsyyntyvän todella helposti. Tilannetta ei helpottanut se, että Hulio ärsytti tahallaan Murua ja Huliollekin tuntui tulevat joku voimakas viiden vuoden uhma tai mikä-lie-jonkun-ikäkauden-uhma. Kuurot korvat tai valikoiva kuulo sekä itsesuojeluvaiston puute tuntuivat liittyvän tähän uhmaan voimakkaasti ja sehän jatkuu edelleen. Nyt saa Huliokin raivokohtauksia ja esineet lentävät.

Kummitytön synttärikakunkin ehdin tehdä iltavuoron ja aamuvuoron välissä 😵


Josko aikaa ja ennen kaikkea energiaa olisi nyt jatkossa taas päivittää hieman useammin blogia!

Puuttuvat legot

Koska minulla on liikaa aikaa, liityin Koti- ja kouluyhdistykseen ja olen Murun luokan yhteyshenkilö. Tämä pitkälti siksikin, että kukaan muu luokan vanhemmista ei hommaan halunnut ryhtyä. Toisaalta on ihan kiva saada lisää tietoa koulun toiminnasta. Ensimmäinen tapaaminen on jo ollut,  ja alkuun tunsin olevani aivan väärässä paikassa. Keskustelu pyöri mokkapalojen leipomisen, pesuaineiden myynnin ja joulukuusien myynnin ympärillä. Tuli selväksi, että jos luokka mielii leirikouluun kuudennella luokalla, on rahan kerääminen aloitettava pian ja sitä on kerättävä paljon! Mutta. Pienten luokkien tilanne on vaikeampi. Kaikki vanhemmat eivät osallistu ja muutaman vanhemman ja lapsen voimin ei paljon buffetteja tai discoja järjestetä. Eräs toinen erityisluokan yhdysvanhenpi sanoi, että eriryisluokat ovat aika eri asemassa muihin verrattuna ja jäävät paitsi tietyistä koulun oheistoiminnoista ja kokemuksista. Hän myös totesi, että lasten maailma on julma ja jossain vaiheessa lapset saattavat tehdä eron tavallisen luokan ja erityisluokan välille.ja lapset saavat kuulla siitä.

Toisaalta sama vanhempi puhui todella kannustavasti ja kauniisti näistä erityisluokkien lapsista. Hän kuvasi, että toisilla lapsilla legot eivät ole täysin järjestyksessä ja yksi palikka saattaa puuttua tai etsiä paikkaansa monta vuotta tai vuosikymmentä. Toisilla palikat ovat järjestyksessä ja eläminen järjestyksessä on helpompaa. Yhden palikan puuttuminen aiheuttaa kuitenkin pienen kaaoksen ja lapsi joutuu tekemään paljon työtä löytääksen järjestyksen. Vanhemmat taas saavat tavata ohjekirjaa, kuinka palikat järjestää ja millä korvata puuttuva palikka. Puuttuvat legot tekevät näistä lapsista erityisiä, ihania, superlapsia.

Murun kanssa olen oppinut kasvattamaan melkoisen panssarin, jos vieras ihminen katsoo pahasti tai kommentoi. Eniten niissä harmittaa lapsen puolesta. Usein tilanteet saattavat olla sellaisia, että esim.Muru puhuu todella rumasti ja kiroilee tai kiemurtelee, kun pitäisi olla paikallaan. Näissä tilanteissa on pitkällisen pohdinnan kautta päädytty siihen, että ko.käytös yritetään jättää huomiotta ja harhauttaa keskittyminen muuhun. Bussissa on joskus hieman korvat ja posket alkaneet mulla punoittaa, kun kukkahattutäti vieressä mulkoilee ja ajattelee, etten osaa pitää kuria tai kasvattaa lasta. Ja toisinaan vieraat aikuiset ottavat asiakseen kommentoida. Kiitos ajatuksesta, mutta se ei auta mitään vaan pahentaa. Tai se, että halaan todella lujasti lasta, jotta tämä rauhottuisi, niin joku ohikulkija saattaa sanoa, että älä nyt vähästä kiukuttelusta hermostu. Niinpä niin...

Lumi tuli tänä vuonna aikaisin, ainakin hetkeksi! Mäenlaskua päästiin kokeilemaan, Muru tosin hyvin maltillisesti ja sekös harmittaa.

Tänään kävimme myös Helsingin kaupunginmuseossa ja täytyy kyllä kehua, että on todella kiva paikka! Hulio on käynyt siellä ennenkin, mutta meille muille oli uusia paikka. Lapsille mahtavaa puuhaa ja aikuisillekin kiinnostavaa historiaa. Pääsimme myös kokeilemaan virtuaali 360-laseja, ja hui kauhistus, kun niiden kanssa oli aito fiilis. Todellakin virtuaalitodellisuus imaisi mukaansa...

Vuorotöistä

Viime tekstissä kirjoitin vuorotyön hyvästä puolesta eli pitkistä vapaista. Mutta onhan sillä tosiaan huonotkin puolensa. Saadaakseen pitkiä vapaita on luonnollisesti tehtävä paljon töitä, jolloin osa pitkistä vapaista menee myös töistä palautumiseen. On aivan eri asia tehdä viisi päivää töitä ma-pe klo 8-16 tai la-ke, niin että päiviin mahtuu pitkää päivää, aamuvuoroa ja iltavuoroa. Töistä ei ehdi palautua laisinkaan, jos pitkän päivän jälkeen on kotona klo 22 ja aamulla taas lähdettävä klo 6.30. Osalla vuorotyöläisistä iltavuoron ja aamuvuoron välillä on vielä vähemmän vapaata ja työmatkat päälle. Jossain välissä pitäisi syödä, käydä suihkussa, pakata seuraavan päivän eväät, keskustella ehkä puolison kanssa..Lapsia on turha kuvitella näkevänsä.

Vuorotyö on toki valinta. Toisaalta lapsia saattaa nähdä enemmän kuin toimistotyöaikaa tekevä, toisaalta taas vähemmän. Arkisin on mahdollista pitää lapset kotona päivähoidosta ja jos toisella vanhemmista on viikonloppu vapaa, tulee lapsille vähemmän aikaa päivähoidossa.

Mutta. Minulla on ollut iltavuoroja paljon ja iltavuoroon lähden juuri silloin, kun Muru pääsee koulusta. Enkä näe häntä yhtään. Ennen iltavuoroa on saattanu olla pitkä päivä, joten silloinkaan en näe. Pahimmillaan on pitkä, ilta ja aamu, jolloin menee melkoinen aika näkemättä lapsia. Onneksi näen Hilua ja Huliota edes vähän enemmän...Ja jos töissä on kiire, niin kuin meillä valitettavan usein on, aamuvuorosta tullessa olen todella väsynyt, mutta lasten kanssa on ilta jaksettava. Ja ensimmäinen vapaa menee ihmisrauniona kiukutellessa, kun väsyttää.

Sitten se muu sosiaalinen elämä. Silloin, kun itsellä on vapaata, on ystävillä töitä. Vapaita viikonloppuja on yksi kolmessa viikossa, joten sen mielellään pyhittää perheelle. Missähän välissä ystäviä näkee. Julkinen pahoittelu kaikille, että olen nuiva ihminen.

Mutta! Toisinaan ystäviä ehtii näkemään ja silloin heitä ja aikaa todella arvostaa. Tykkään silti vuorotöistä! En niitä vaihtaisi pois ilman pakottavia perhesyitä. Kaksivuorotyöhön ehkä, yöt eivät niin mieleeni ole. Arkivapaat ja pitkät vapaat vievät voiton!

Tässä muutamana vapaana puuhastelin synttärikakun, johon toiveena oli jotain Pokemoniin liittyvää. Leipomimen on hurjan mukavaa ja rentouttavaa, vaikka aina kiroankin, kun omat taidot eivät todellakaan riitä korkealentoisiin suunnitelmiin. Leipoessa saa keskittyä aivan omiin juttuihin ja yleensä lapsetkin pyörivät mukana auttaen ja "auttaen". Vielä kun tuo mies arvostaisi ja uskoisi, että mesoamisesta huolimatta leipominen rentouttaa ja on melkein harrastus.

Tänään ahkeroimme taloyhtiön talkoissa ja kannustan kaikkia aktivoitumaan taloyhtiön talkoissa! Ei se piha itsestään siistiydy, vaikka huoltoyhtiö osansa tekeekin. Muru ja Hilu puuhasivat mukana, mutta Hulio ahkeroi mummon mökillä, mihin pääsi hellään hoivaan ja tokihan meillä on rauhallisempaa ollut vain kahden lapsen kanssa! Huomenna Hulio tulee meitä taas ilahduttamaan eikä äidin tarvitse ikävöidä :)

Vapaat tuli....ja.ne meni

Vuorotyön paras puoli on pitkät vapaat. Tai se, kun itse lähdet aamulla klo 8 kotimatkalle muiden kiirehtiessä töihin.

Jäin juuri yövuorosta neljän päivän vapaalle viime viikolla ja kyllähän siinä pääsee irtautumaan eri tavalla töistä. Vapaapäivinä voi keskittyä leikkiin hiekkalaatikolla tai sopia kaikenmaailman tärkeitä tapaamisia.

Viime viikolla olimme taas Murun asioiden tiimoilta tapaamisessa. Kävimme läpi kuulumisia ja toipumista leikkauksesta. Muru oli tapaamisessa oma ihana itsensä, onneksi. Saimme vahvistusta oikeastaan omalle mutu-filikselle, että tässä ehkä nyt on jotain muutakin tosiaan kuin leikkauksen aiheuttama turhautuminen. Asian selvittelyä jatketaan ensi vuoden puolella, jotta annetaan aikaa Murulle ja voidaan ehkä arvioida, onko leikkaukselle ollut vaikutusta esim.tarkkaavaisuuteen.

Murulla on koulussa ollut taas vähän hankalaa. Kiroilua, karkaamista, uhmaa, you name it. Asiasta on keskusteltu lapsen kanssa paljon ja mietitty ammattilaisten kanssa, kuinka käytökseen vaikuttaa.  Onneksi tänään saimme kuulla, että keskustelulla on ollut edes jotain vaikutusta. Mutta myrskyisää on. Todella myrskyisää.

Viikonloppuna oli paljon ohjelmaa ja puuhaa, koska juhlimme Hilun ja Hulion synttäreitä kahtena päivänä ja aktiviteettiä oli melkoisen paljon. Varsinkin Hulio ja Muru laittoivat esitysvaihteen päällä ja vipinää riitti.

Vapailta olikin hyvä palata töihin pitkään päivään eli tehdä 13,5h töitä. Töissä päivä oli melkoisen kaoottinen ja nyt todella väsyttää. Kesken päivän lisätykytyksiä aiheutti, kun Muru oli kaatunut koulussa kaverin juostessa päin. Isä haki koulusta kesken päivän lääkäriin, ja nyt on otsassa liimattu reilun sentin mittainen syvä haava. Päivän kruunaa ylityöt, Kampissa "saatanaa" kovaan ääneen huutava mies ja bussissa itsekseen jupiseva hobitti.