Kaikkea tuota koettiinkin loppiaisen mökkireissulla. Mutta myös paljon muuta, mitä ei somessa huudella. Ensimmäinen päivä sujuikin yllä kuvatulla tavalla ja sopu lähes säilyi. Pääsimme jopa luistelemaan järven jäälle omalla rannalla ja siitä suoraan kynttilöin valaistuun saunaan.
Hupi alkoi sillä, että toisilla koirista oli ripuli. Koiran peräpään peseminen mökillä, missä ei ole juoksevaa vettä, on oma taiteenlajinsa. Saunaa ei tietenkään oltu lämmitetty sinä päivänä, joten lämmintä vettä ei ollut siihen hätään. -22 asteessa koiran peseminen hyisellä vedellä ei ollut miellyttävä kokemus emännälle eikä koiralle. Ja tämähän toistui muutamaan kertaan...Onneksi vauvojen kosteuspyyhkeistä on myös moneen!
Puuceessä käyminen oli tietysti myös oma näytöksensä, koska sinnekin piti pukeutua ja silti ahteri meinasi jäätyä. Uh...
Ulkona oli liian kylmä ja sisällä tylsää. Luistelu oli Murun mielestä aivan tyhmää ja vaikeaa eikä luistimilla päässyt tarpeeksi kovaa. Selitä siinä sitten, että harjoitus tekee mestarin. Hulio kyllä harjoitteli maltilla ja hienosti sujuikin, mutta lukemattomilta kaatumisilta ei voinut välttyä. Hilu huusi tönkkönä toppavaatteissa tylsyyttä ja kylmyyttä ja huuto jatkui sisälläkin syystä x. Iltaisin lapset olivat jo kuuden jälkeen aivan väsyneitä ja lautapelissä tai Unossa häviäminen oli katastrofi ja aiheutti varsinkin Murulle melkoisen raivokohtauksen. Ja uutena keksintönä lapset alkoivat ärsyttää toisiaan nauramalla toisen epäonnelle.
Viimeinen kokonainen päivä mökillä oli reissun huipennus. Syöminen ja ruokapöydässä edes suunnilleen paikallaan pysyminen oli mahdotonta molemmille pojille. Maitolasit kaatuivat ja Hilu heitteli ruokaa lattialle. Ruokailun jälkeen lähdettiin mäenlaskuun ja Murulla meni kuppi nurin. Laskeminen oli tyhmää, mäki ei liukunut tarpeeksi, liukui liikaa, Hulio oli väärässä paikassa, vanhemmat vääränlaisia, mökillä tyhmää ja mitähän vielä. Kaikki mahdolliset kirosanat raikuivat metsässä uudelleen ja uudelleen, Muru makasi hangessa ja kirkui ja toivotti vanhemmat niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Kauniisti sanottuna.
Tätä jatkui kaksi tuntia. Annoimme Murun raivota rauhassa ja jätimme huomiotta huonon käytöksen, minkä pystyimme, mutta tavaroiden heittelystä ja muiden satuttamisesta joutui karhunhalaukseen. Tiukkaan sellaiseen.
Parhaiten Muru lopulta rauhottui, kun oli samassa tilassa kanssamme, mutta omalla tuolillaan rauhassa. Kun raivokohtaus oli ohi, oli sekä Murulta että minulta käytetty kaikki energia. Tilanne oli hyvin räjähdysherkkä nukkumaanmenoon saakka. Siitäkin selvittiin, vaikka mieli olisi tehnyt hypätä avantoon tai juosta itse metsään karjumaan. Muuten kyllä, mutta inhoan kylmää vettä ja pimeää metsää :D
Saunajuomalla ja Unon pelaamisella illasta selvittiin, jotta aamulla voitiin herätä kaoottiseen pakkaamis- ja siivousrumbaan. Kotimatka sujuikin rattoisasti takapenkillä kahden Räyhä-Roopen välissä. Sattuneista syistä matkustan takapenkillä Hilun ja Hulion välissä ja tiivis on tunnelma. Hilu ei suostunut nukkumaan, vaan nipisteli ja raapi ja karjui väsymystään ja Hulio kiukkusi tekemisen puutetta.
Vapaat on nyt lusittu ja työt odottavat, huomenna pitkään päivään. Vaikka mökillä ei kovin autuasta aina olekaan, sinne mieli tekee aina, kun mahdollista. Koiratkin nauttivat olostaan, kun saavat mennä ja tulla vapaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti