Mutta hieman ennen joulua sattui niin kurjasti, että isänäitini menehtyi. Yllätyksenä asia ei sinällään tullut, koska hän oli hyvin syvästi dementoitunut ollut jo pitkään ja hiipunut hiljalleen, mutta ainahan tuollaiset uutiset pysäyttävät. Itse satuin tiedon saadessani olla töissä aloittamassa pitkää päivää ja kesti hetken koota taas työminä kasaan. Kiitos tsemppaaville työkavereille tästä.
Hautajaiset olivat joulun jälkeen ja melkoista häsellystä kirkossa. Hulio istui mallikelpoisen nätisti penkillä ja Hilukin melko siivosti ikäänsä nähden, mutta Muru. Alkuun hän kyseli arkusta, kukista ja uruista ym, mutta sitten kiehui yli. Muru pulisi jatkuvasti, hyöri penkissä ja seilasi takapuolellaan pitkin penkkiä. Lopulta hän alkoi kiipeillä penkkien selkänojien yli. Kunnioituksesta muita kohtaan en voinut alkaa komentaa kovin napakasti ja äänekkäästi ja Muru taisi sen tietää ilkikurisesta ilmeestä päätellen. Koko toimitus meni itseltäni täysin ohi, mikä jäi harmittamaan. Kun arkku oli kannettu autoon, helpottui Murun käytös. Joten ehkä tilanne vain oli liian jännittävä ja pelottava, vaikka aiheesta olemme puhuneetkin usein. Ja kun Muru rauhoittui, laittoi Hulio vauhdin päälle serkkunsa kanssa. Mutta ehjinä selvittiin ja mummi saatiin saatettua viimeiselle matkalle.
Seuraavat hautajaiset jännittävät siis syystä. Jonkin aikaa, kun oli tätä vuotta eletty, menehtyi jälleen iäkäs sukulainen miehen puolelta. Tällä kertaa tapaus sattui melko yllättäen. Saadessani asiasta tiedon olin katsomassa omaa isoäitiäni, joka oli todella huonossa kunnossa. Hautajaisiin lähdemme tällä kertaa melko lailla kauemmas ja viikonloppu vierähtää reissussa. Tunteiden vuoristorataa siis odotettavissa ja nyt menemme vielä Murulle tutumman ihmisen hautajaisiin.
Neljä päivää edellisten suru-uutisten jälkeen sain jälleen surullisen viestin juuri lähtiessäni töistä aamulla yövuorojen jälkeen. Oma mummoni oli kuollut. Onneksi ehdin hänet hyvästellä muutama päivä aikaisemmin. Lapsetkin pääsevät siis harjoittelemaan hautajaisetikettiä vähän liikaakin ja vielä hyvin lyhyen ajan sisällä.
Onneksi elämään kuuluu iloisempiakin asioita! Vanhempi koiramme on kuin uusi uuden kipulääkityksen ansiosta ja toivomme, että tilanne jatkuu. Nyt jaksaa Muskot taas hypätä sohvalle ja lenkkeillä!
Eilen pääsin myös katsomaan yhtä suosikkibändiäni eli Apulantaa Vanhalle Jäähallille. Keikka oli kerrassaan mainio ja biisilistalta löytyi muuta helmi suorastaan! Tuli todella tarpeeseen vapaailta!
Yhden ristiäiskakunkin kerkesin tehdä ennen vuoden vaihtumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti