Vuorotöistä

Viime tekstissä kirjoitin vuorotyön hyvästä puolesta eli pitkistä vapaista. Mutta onhan sillä tosiaan huonotkin puolensa. Saadaakseen pitkiä vapaita on luonnollisesti tehtävä paljon töitä, jolloin osa pitkistä vapaista menee myös töistä palautumiseen. On aivan eri asia tehdä viisi päivää töitä ma-pe klo 8-16 tai la-ke, niin että päiviin mahtuu pitkää päivää, aamuvuoroa ja iltavuoroa. Töistä ei ehdi palautua laisinkaan, jos pitkän päivän jälkeen on kotona klo 22 ja aamulla taas lähdettävä klo 6.30. Osalla vuorotyöläisistä iltavuoron ja aamuvuoron välillä on vielä vähemmän vapaata ja työmatkat päälle. Jossain välissä pitäisi syödä, käydä suihkussa, pakata seuraavan päivän eväät, keskustella ehkä puolison kanssa..Lapsia on turha kuvitella näkevänsä.

Vuorotyö on toki valinta. Toisaalta lapsia saattaa nähdä enemmän kuin toimistotyöaikaa tekevä, toisaalta taas vähemmän. Arkisin on mahdollista pitää lapset kotona päivähoidosta ja jos toisella vanhemmista on viikonloppu vapaa, tulee lapsille vähemmän aikaa päivähoidossa.

Mutta. Minulla on ollut iltavuoroja paljon ja iltavuoroon lähden juuri silloin, kun Muru pääsee koulusta. Enkä näe häntä yhtään. Ennen iltavuoroa on saattanu olla pitkä päivä, joten silloinkaan en näe. Pahimmillaan on pitkä, ilta ja aamu, jolloin menee melkoinen aika näkemättä lapsia. Onneksi näen Hilua ja Huliota edes vähän enemmän...Ja jos töissä on kiire, niin kuin meillä valitettavan usein on, aamuvuorosta tullessa olen todella väsynyt, mutta lasten kanssa on ilta jaksettava. Ja ensimmäinen vapaa menee ihmisrauniona kiukutellessa, kun väsyttää.

Sitten se muu sosiaalinen elämä. Silloin, kun itsellä on vapaata, on ystävillä töitä. Vapaita viikonloppuja on yksi kolmessa viikossa, joten sen mielellään pyhittää perheelle. Missähän välissä ystäviä näkee. Julkinen pahoittelu kaikille, että olen nuiva ihminen.

Mutta! Toisinaan ystäviä ehtii näkemään ja silloin heitä ja aikaa todella arvostaa. Tykkään silti vuorotöistä! En niitä vaihtaisi pois ilman pakottavia perhesyitä. Kaksivuorotyöhön ehkä, yöt eivät niin mieleeni ole. Arkivapaat ja pitkät vapaat vievät voiton!

Tässä muutamana vapaana puuhastelin synttärikakun, johon toiveena oli jotain Pokemoniin liittyvää. Leipomimen on hurjan mukavaa ja rentouttavaa, vaikka aina kiroankin, kun omat taidot eivät todellakaan riitä korkealentoisiin suunnitelmiin. Leipoessa saa keskittyä aivan omiin juttuihin ja yleensä lapsetkin pyörivät mukana auttaen ja "auttaen". Vielä kun tuo mies arvostaisi ja uskoisi, että mesoamisesta huolimatta leipominen rentouttaa ja on melkein harrastus.

Tänään ahkeroimme taloyhtiön talkoissa ja kannustan kaikkia aktivoitumaan taloyhtiön talkoissa! Ei se piha itsestään siistiydy, vaikka huoltoyhtiö osansa tekeekin. Muru ja Hilu puuhasivat mukana, mutta Hulio ahkeroi mummon mökillä, mihin pääsi hellään hoivaan ja tokihan meillä on rauhallisempaa ollut vain kahden lapsen kanssa! Huomenna Hulio tulee meitä taas ilahduttamaan eikä äidin tarvitse ikävöidä :)