Koulutehtäviä on tehty jo kotona ja koulukirjojen sivut täyttyvät vauhdilla. Ainoa huono puoli huomisessa harjoittelussa on se, että koulussa pitää olla klo 8 ja sehän on täyttä tuskaa, kun itse olin tänään iltavuorossa ja nukkumaanmeno venyy. Voi myös olla, ettei Murun keskittymiskyky ole parhaimmillaan, kun olen lähettyvillä...
Toipuminen sujuu vauhdilla. Haava on hienosti parantunut ja tikit sulaneet, muutama langanpää enää pilkottaa. Kipulääkkeitäkään ei ole paljon tarvittu, silloin tällöin vain särkee. Tähän mennessä ainoa selkeä muutos aikaan ennen leikkausta on se, että Murun unentarve on vähentynyt. Ennen hän nukkui ikäisekseen paljon, mutta nyt ei uni tule illalla samaan tapaan.
Illat eivät muutenkaan suju niin sutjakasti kuin ennen. Hilua on nyt jo parin viikon ajan palautettu sänkyynsä. Isän nukuttaessa Hilu nukahtaa paljon paremmin kuin minun nukuttamama. Saan palauttaa tytön sänkyyn n.60krt illassa ja se todella ottaa koville, kun itsellä olisi jo kiire iltapalalle ja päästä rauhoittumaan. Työt uudessa paikassa vievät hyvin paljon energiaa ja on ollut raskasta siirtyä kotiäidin roolista työntekijäksi. Töissä tuntuu, että kaikki osaaminen on kadonnut jonnekin kotivuosien aikana, mutta jostain aina pulpahtaa asioita, jotka pienellä työllä palautuvat muistiin. Mutta ruosteessa olen, totisesti...Työkaverit onneksi ovat mukavia ja jaksavat auttaa tällaista uuvattia 😊
On tämä aikamoista uuden opettelemista kaikinpuolin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti