Eilen kävimme verinäytteessä ja se sujui loistavasti. Puudute toimi hyvin ja suoni löytyi heti. Muru sai kehuja näytteenottajalta, että oli esimerkillinen asiakas.
Eilen myös ajoimme Murun hiukset. Muru on halunnut kasvattaa hiuksiaan siitä asti, kun kuuli leikkauksesta. Hän myös halusi, että isä ajaa hiukset pois ennen leikkausta, ja niinhän isä teki. Hulio halusi olla samanlainen kuin isoveli, joten lyhyt kesätukka nyt hänelläkin. Kun hiukset on ajeltu, näkyy pään muoto todella selkeästi.
Tänään olimme Leikossa eli leikkaukseen valmisteluyksikössä. Käynti sujui todella joutuisasti ja tapasimme heti kirurgin, jonka kanssa leikkauksesta keskustelimme. Tässä vaiheessa ei kysyttävää oikein ollut tai ainakaan siinä tilanteessa tullut. Onneksi hän vakuutti, että leikkaustiimi pitää hyvää huolta pikkuisestamme. Leikkauksessa on salissa ihmisiä, kun kirurgeja jo kolme.
Tapasimme myös anestesialääkärin ja kävimme nukutuspuolen asioita läpi. Nekin asiat olivat selviä ja sovittiin, että Muru saa aamulla heti puudutelaastarit. Kipaisimme myös laboratoriossa ottamassa ristikokeen eli x-kokeen verituotteiden antoa varten ja se otettiin ilman puudutusta tällä kertaa. Näytteenotto meni loistavasti, vaikka sen jälkeen Murulle tuli vähän huono olo.
Sairaanhoitajan kanssa kävimme vielä käytännön asioita läpi henkilöstöruokalasta pysäköintiin.
Nyt on nuoremmat muruset mummin hoivissa ja Murukin unilla. Runsas iltapala on syötynä, koska ravinnotta täytyy olla leikkausta varten klo 2 alkaen. Illalla vähän herkuteltiin ja syötiin mm.nallevohveleita 😊 Ennen nukkumaanmenoa Murulla oli paljon kysyttävää kaikesta leikkaukseen liittyvästä. Puhuimme esilääkkeestä ja siitä, miksi sellainen otetaan, miksi on monta kanyylia, miksi saa nestettä ja miksei saa syödä. Puhuimme myös siitä, kuinka tärkeää Murun on sairaalassa kertoa hoitajille ja lääkäreille, jos on kipua tai jokin pelottaa. Jos me emme osaa lukea lapsemme ajatuksia, eivät valitettavasti osaa hoitajat tai lääkäritkään, se kun ei kuulu vielä koulutukseen.
Kun Murun sai nukkumaan, alkoi tietysti ajatukset pyöriä omassa päässä. Koko päivän on jaksanut pysyä optimistisena ja reippaana, mutta kun oma pieni lapsi sanoo ennen nukahtamista, ettei halua leikkaukseen, kun pelottaa ja kysyy, miksi juuri hänen täytyy mennä, ei optimismi enää auta. Tuskin monenkaan vanhemman silmät siinä kuivina pysyisivät.
Nyt jäämme jännittämään huomista. Kiitos teille kaikille mukanaeläjille 💖 Nyt saa pitää peukkuja ja varpaita pystyssä, lähettää enkeleitä, metsänhenkiä tai vaikka tonttuja Murun hyväksi. Vaikka toisaalta, jos jonkun käsiin uskallan oman lapseni antaa, niin juuri näiden ihmisten, parempia en voisi toivoa. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti