Ongelmien alkulähteillä

Takaisin Muruun ja leikkaukseen...Mistä kaikki siis alkoi?

Vauvana pään muotoon jo kiinnitettiin huomiota ja sanottiin, että se pyöristyy usein iän myötä. Murulla oli siis toinne puoli takaraivosta litteä jo vastasyntyneenä, mikä johtui todennäköisesti siitä, että Muru laskeutui aikaisessa vaiheessa raskautta syvälle lantioon. Saattaa olla, että lantionmuotoni ohjasi päätä vinoon (ja Hulion perätilaan 2,5v myöhemmin). Saimme ohjeita, kuinka aktivoida vauvaa, jotta hän kääntäisi symmetrisesti päätään molemmille puolille. Pian Muru alkoikin kääntää päätään eikä kallon muotoon hetkeen palattu. Parivuotiaana yksityisellä lääkäriasemalla lääkäri kiinnitti kallon muotoon huomiota ollessamme ihan muissa asioissa vastaanotolla. Lääkäri opetti silloin lääkiksessä ja pyysi, saako ottaa lapsemme päästä kuvia opetuskäyttöön, nimettömänä tietenkin. Annoimme luvan, terveisiä vain ko.lääkärille! Tämä lääkäri sanoi, että kyseessä on tyypillinen posteriorinen plagiokefalia, joka ajan myötä todennäköisesti pyöristyisi. Toinen lääkäri myöhemmin mainitsi, että neuvolasta voisi asiaa seurata ja tarvittaessa tehdä lähetteen Husuken (Huuli- ja suulakihalkiokeskus ja kraniofakiaalikeskus) arvioon. Neuvolassa asiasta puhuttiin ja asia jäi sikseen.

4-vuotiaana päiväkodissa alkoi tulla esiin ongelmia. Huomattiin vaikeuksia motoriikassa, puheessa ja keskittymisessä. Olimme luulleet, että lapsemme on vain normaali uhmakas ja temperamenttinen neljävuotias, jolle siirtymätilanteet olivat vain vähän hankalia, mutta.... Kyseessä ei ollutkaan "vain" tavallinen uhma tai tahto, miksi sitä nyt kutsuisi. Saimme lähetteet kunnan terapiapalveluiden arvioon ja siitä alkoi taival kunnan palveluiden parissa. Neuvolaseurannoissa ja lääkärillä ongelmista puhuttiin avoimesti, mutta päänmuotoon ei palattu.

Viisivuotiaana seurasi hetken tyynempi vaihe, vain, jotta eskari voisi alkaa myrskyisissä merkeissä. 6-vuotisneuvolassa terveydenhoitaja totesi ongelmista kertoessani, että eskari-ikäisillä tyypillisesti on paljon uhmaa ja aika auttaisi. Hmmh...Saman vastauksen olin kuullut joka neuvolassa, mutta alkoi ihmetyttää, onko kaikilla todella näin hankalaa vai emmekö osaa kasvattaa lasta. Eskarissa ongelmiin paneuduttiin heti alussa ja otettiin tosissaan myös se, että kotona arki on melko hankalaa lapsen kanssa. Sattumusten summan kautta uudelleen erilaisiin arviointeihin, joissa todettiin, että hermoston. motoriikan ja kognitiviisen kehityksen puolella todella on jotain ongelmaa eikä kyse ole pelkästään uhmasta.

Todellinen onnenpotku oli se, että olin itse päätynyt töihin Husukeen ja hiljalleen aloin miettiä, saattaisiko myös oman lapsen kohdalla olla jotain yhteyttä kallon muodolla ja muilla epämääräisillä oireilla ilman selvää syytä. Äitiyslomalla Hilun kanssa ollessani otin asian puheeksi työpaikalla ja vyyhti alkoi aueta ja sain ammattilaisilta suoraan kuulla, että asia pitää ehdottomasti tutkia ja ainakin poissulkea kallon muodon vaikutus.

Aika järjestyi viime keväälle ja menin Murun kanssa lääkäriin asenteella, että hyvä se on poissulkea. Voin rehellisesti sanoa hieman järkyttyneeni, kun vastassa ollut tuttu kirurgi sanoi, että laitetaan lähete tietokonetomografiakuviin ja kannattaa alkaa valmistautua ajatukseen leikkauksesta. Ohhoh! Kuvissa kävimme ja sen jälkeen uusi poliklinikka-aika, jossa paikalla oli myös toinen kirurgi. Tälle käynnille menin jo pahaa aavistaen eikä enää yllättänyt, kun kuulimme, että leikkaus olisi perusteltu ja kannattaisi tehdä melko piankin. Lähetteen saimme vielä magneettikuviin, joissa siis kävimme heinäkuun lopulla.

Eniten Murun kohdalla harmittaa, että kallon muoto huomattiin jo vastasyntyneenä ja sen seurannasta puhuttiin. Seurantaa ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa neuvolan puolelta, ei edes silloin, kun ongelmia alkoi ilmetä ja itse mainitsimme lähetteestä Husukeen. En oleta, että terveynhoitaja huomaisi kiinnittää kallon muotoon huomiota, se kun ei kuitenkaan niin huomiota herättävän vino ollut, ainakaan aiemmin. Mutta harmittaa, että mennyt monelta lääkäriltä täysin ohi ja samaan aikaan Husukeen tulee paljon aiheettomia lähetteitä lapsista, joilla on plagiokefalia. Turha on syyttää ketään, mutta mietityttää, mitä olisi tapahtunut, jos en itse olisi ollut Husukessa töissä ja avannut suutani, ja työpaikalla rakkaat työtoverini eivät olisi ottaneet asiaa tosissaan. Onneksi pääsimme hoidon piiriin ja hoitopolku on sujunut kiitettävästi, kiitos siitä Husukelle! Kiittää saa myös Murun päiväkotia, jossa aina on ollut vastassa mukavat hoitajat, jotka tukeneet Muruamme vaikeuksista huolimatta.