Menimme Murua katsomaan torstai aamuna eli leikkauksen jälkeisenä päivänä. Hän oli valvonnassa vielä,mutta oikein hyvävointisena. Väsynyt toki, kun vahvat kipulääkkeet nukuttivat, mutta silti reipas. Hieman oli mehua maistellut, muu ei vielä maistunut. Yö oli mennyt muuten hienosti, mutta pään turbaanisidos oli haitannut unta. Muru valitti myös, ettei osaa nukkua selällään eikä muussa asennossa oikein saanut olla. Kirurgi oli ehtiny käydä aamulla ennen kuin pääsimme osastolle ja luvannut, että valvonnasta pääsee siirtymään tavalliseen huoneeseen osastolla. Meidänhän piti olla valvonnassa heti, kun vierailuaika alkaa, mutta jumitimme päiväkodissa Hullea viemässä ja uskomatonta kyllä, seikkailimme tunneleissa Meilahden alla...
Iltapäivällä Muru pääsi kahden hengen huoneeseen, jossa sai olla yksin. Torstai meni vielä pitkälti nukkuessa ja levätessä. Jonkin verran Muru jaksoi kuunnella, kun luin hänelle ääneen Harry Potter ja Viisasten kiveä. Ruokakaan ei vielä lainkaan maistunut. Hulio pääsi katsomaan Murua iltapäivällä pikaisesti ja uskon, että hänelle teki hyvää nähdä niinkin hyvävointinen veli.
Jäin Murun viereen patjalle yöksi nukkumaan. Vaikka oma väsymys oli valtava, ei sairaalassa uni tullut. Kuuntelin koko ajan ääniä käytävältä, kahvihuoneesta, Murun ähinää ja katsoin kelloa, koska on aika seuraavan antibiootin. Aamulla olikin melko pysähtynyt olo!
Aamupäivällä kirurgi tuli ja Murun iloksi otti sidokset pois ja sitä olikin odotettu! Haava oli todella siisti ja turvotus maltillista. Puhetta oli jo kotiutumisesta myös. Jos kaikki menisi hyvin, Muru pääsisi jo sunnuntaina kotiin eli 4.päivänä leikkauksen jälkeen. Kirurgin käynnin jälkeen jäätiin odottamaan esilääkettä. Oli aika ottaa kuvat kallosta, jotta voitiin tarkastella leikkaustulosta. Esilääkkeen Muru otti vastentahtoisesti ja oksensi sen samantien ulos, joten yhdessä totesimme, että esilääke jääköön väliin. Muru odotti rauhallisena ja lähti hoitajien matkaan suosiolla.
Perjantaina oli edessä myös siirto osastolta K8 osastolle ULS3. Sielläkin Muru sai vallata huoneen yksin ja hyödynsi tilannetta kyllä heti. Playstationia oli oikein kiva pelata sängystä käsin. Ruoka ei oikein vieläkään maittanut ja Murun harmiksi yöksi piti laittaa vielä iv-neste tippumaan.
Tällä kertaa oli isän vuoro jäädä patjalle yöksi ja itse riensin Hilun luokse, joka oli mummilla hoidossa. Hulio oli viety mummon hoiviin. Lauantaina aamupäivällä menin osastolle ja sieltä löytyi isä ja poika pleikkaria pelaamasta. Yö oli mennyt jo paljon paremmin. Launtaina alkoi ruokakin maistua hiljalleen ja tässä kanakeitto oli taikasana. Se maistui päivälliseksi ja sen jälkeen muutkin ruuat vähän kerrallaan. Lauantaina Muru pääsi suihkuunkin. Se jännitti kovasti, mutta suihku helpottikin haavan kutinaan hyvin. Jäin taas lauantaina yöksi ja pidimme leffaillan. Minä pötköttelin nojatuolissa ja Muru sängyssä ja katsoimme Toy Storyn ja hauskaa oli!
Sunnuntaiaamuna hoitaja kysyi, haluaisimmeko jo kotiin. Reseptit ja todistukset oli kirurgi kirjoittanut jo perjantaina valmiiksi eikä meidän tarvinnut odotella lääkäriä. Lounaan jälkeen pakkasimme siis kimpsut ja kampsut ja starttasimme kotiin pienen Teräsmiehen kanssa!
Kotiin oli ihana päästä. Ihaninta oli, ettei tarvinnut enää huolehtia Murun voinnista niin paljon eikä miettiä, kuka hoitaisi nuorempia sisaruksia milloinkin. Murukin taisi olla iloinen kotiinpääsystä, vaikla sairaalasänkyä jäi hieman ikävä...
Haava oli sunnuntaina jo todella siisti:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti