Mri - Murun tunnelmia

Magneettikuvaus oli ensimmäinen kerta, kun Muru oli itse sairaalassa sisällä, jos ei lasketa pikaista visiittiä päivystykseen vauvana nesteytystä varten vatsataudin jyllätessä. Sairaaloissa olemme toki vierailleet paljon; Jorvi on tuttu varsinkin N-tornin osalta, Meilahdessa ollaan pyörähdetty parilla osastolla, Haartmannissa vierailtu sekä silmä-ja korvasairaalassa. Toki myös Katriinan sairaala ja Puolarmetsä ovat tuttuja. Valitettavan paljon lähisukulaiset ovat sairaaloissa vuodesijoja vieneet.

Magneettikuvauksen hyvin sujumisen suhteen oli suuret toiveet. Jos siitä saisi hyvän kokemuksen, ei leikkaus ehkä enää pelottaisi aivan niin paljon. Eniten Muru jänitti iv-kanyylin laittamista ja sen poisottoa. Emla eli puudutelaastari oli laitettu kotona hyvissä ajoin klo 6 aamulla. Osastolle ilmoittauduimme täsmällisesti klo 7 ja alkuun oli hämmennystä, kuka meidät ottaa vastaan. Osasto, jonka kautta mri yleensä hoidetaan, oli kesän evakossa toisella osastolla. Lopulta löytyi hoitaja, joka opasti meidät huoneeseen ja piti hyvin lyhyen alkuhaastattelun. Terveenä oli Muru pysynyt, ravinnotta ollut illasta saakka, ei allergioita. Pian kävi ilmi, että kohta tulisi toinen sairaanhoitaja, joka veisi Murun kuvaukseen, mutta sitä ennen laitettaisiin se pelottava kanyyli. Anestesialääkäri oli mukava ja jutteli niitä näitä, avustamassa ollut keikkalainen hiljaisempi. Suonet olivat hieman piilossa Emlasta, jännityksestä ja kylmyydestä johtuen, mutta suoni löytyi nopeasti ja kanyyli teipattiin paikoilleen. Hieman piti muistuttaa Murua hengittämään välillä. Muru totesi ilahtuneena, ettei toimenpide sattunutkaan.

Pian Muru sai vaihtaa vaatteet (tosin pyysimme hänelle sairaalavaatteet, niitä ei tarjottu) ja oli aika lähteä. Happisaturaatiomittari oli hieman hukassa , mutta pian oli tavarat mukana ja lähdimme. Itse kuvaus ei ollut Lastenklinikalla vaan menimme Meilahden sairaalan puolelle tunneleita pitkin. Muru käveli reippaasti ja katseli tunneleiden aamuliikennettä.

Saimme saattaa Murun aivan perille ja tutkia yhdessä itse huonetta, missä kuvaus tehtäisiin. Laitteen koko teki vaikutuksen Muruun ja superihana henkilökunta sai jännitystä laantumaan. Pian saapui nukkumatti ja Muru laitettiin uneen. Saimme olla edelleen vieressä ja Muru katseli minua silmiin ja piti kädestä kiinni viimeiseen asti taistellen, että pysyisi hereillä. Pian pieni keho nytkähteli ja rentoutui, ja Muru oli unessa.

Lähdimme hoitajan kanssa takaisin Lastenklinikalle vain kerran matkalla melkein eksyen. Heräämöstä Muru siirtyisi päiväsairaalan puolelle, mutta sitä ennen meillä oli muutama tunti aikaa tapettavana. Aloitimme aurinkoisen odottelun aamukahvilla Cafe Regatassa. Uunituore korvapuusti ja kahvi maistui taivaallisen hyvältä.

Olimme sopineet sairaanhoitajan kanssa, että hän soittaa, kun Murun saa hakea heräämöstä, jotta voimme mennä yhdessä heräämön oville vastaan. Tämä sopi enemmän kuin hyvin ja pian sainkin soiton. Muru oli vielä pöpperössä, mutta hymyili. Päiväsairaalassa hän sai pian pillimehun ja se kun oli juotu, pääsi iv-nesteytyksestä eroon, vaikka kanyyli vielä toki käteen jäikin. Pian hän sai ruokaa ja piristyi nopeasti. Kaksi tuntia meidän oli määrä viettää osastolla ennen kotiutumista. Aika kävi jo kohta pitkäksi, mutta onneksi päiväsairaalan laatikosta löytyi iPad ja johan kivoja  pelejä pelatessa aika meni joutuisasti. Juuri ennen lähtöä kanyyli otettiin pois ja Muru kävi wc:ssä. Leikkihuoneeseen hän hinkui tietenkin juuri, kun piti vaihtaa vaatteet ja lähteä kotiin.

Kokemus oli kaiken kaikkiaan hyvä ja Murulle jäi positiivinen kuva. Myös meille vanhemmille jäi kiva fiilis, kun kaikki meni hyvin ja sujuvasti.